Kotidialyysi
Aktiivista ja itsenäistä elämää munuaissairauden kanssa
Dialyysipotilas Paula Lourenço kertoo, kuinka on mahdollista elää aktiivista ja itsenäistä elämää ja yhdistää työ, perhe ja vapaa-aika siitäkin huolimatta, että hänellä on todettu munuaissairaus – kotihemodialyysin ansiosta.
Joskus kun Paula Lourenco kävelee merenrannalla, hänen ajatuksensa karkaavat Afrikan kaukaisille rannoille. Hän kuvittelee mielessään leijonat, gnut ja kirahvit juoksemassa aukealla savannilla. Paulan suurin unelma on päästä safarille Keniaan. Tällä hetkellä se ei tosin tule kysymykseen, koska hän on ollut dialyysihoidossa viime vuodet. Afrikka on yksinkertaisesti liian kaukana.
Vapaus työhön ja harrastuksiin
Silti Paula Lourenço on onnistunut järjestämään itselleen poikkeuksellisen paljon vapautta. Hän esimerkiksi toimii edelleen täysipäiväisenä assistenttina Lissabonin insinööriopistossa huolimatta dialyysihoidosta. Hänen työhönsä kuuluu tilausten tekeminen alinankkijoille ja sopimusten valvonta. Työhön liittyy paljon vastuuta ja 18 vuoden työrupeaman jälkeen Paulan tietämystä on vaikea korvata. Se tarkoittaa myös sitä, että työpäivät voivat olla pitkiä. Mutta Paula Lourenço on joustava myös vapaa-aikansa suhteen ja huolehtii siitä, että hänellä on aikaa tehdä asioita, joiden tekemisestä hän nauttii, kuten ruoanlaitto, palapelien kokoaminen tai uiminen. Viikonloppuisin hän saattaa ajaa kauas; siellä hänellä on maatila ja puutarha hoidettavinaan. Ja kohtapuolin tavoitteena on viettää aikaa opiskellen vaikeaa Arraiolos-mattojen kudontataitoa: se on maureilta peräisin oleva perinne, joka on suuressa arvossa Portugalissa.
Dialyysihoidon sovittaminen jokapäiväiseen elämään
Paula Lourenço pystyy tähän kaikkeen vain, koska hän on valinnut kotihemodialyysin. Hänen ei tarvitse mennä klinikalle tiettyinä kellonaikoina kolmesti viikossa vaan hän pystyy sovittamaan dialyysihoidon päivittäiseen elämänmenoon. “Sen sijaan, että katselisin iltaisin tv:tä olohuoneessa, katson sitä dialyysihuoneessani,” hän sanoo. Neljä kuukautta kestäneen kotihemodialyysi-koulutuksen jälkeen Paula on tehnyt kotidialyysiä jo noin 500 kertaa. Hänen kumppaninsa avustaa hoidossa. “Ilman häntä ei pystyisi dialyysihoitoon kotona,” hän kertoo. Onneksi heillä on riittävästi tilaa dialyysille varatussa huoneessa, joka tarpeeksi suuri dialyysilaitteelle.
Tällainen hoito vaatii vastuuntuntoa ja tervettä järkeä.
Unelma Afrikasta
Tämä ratkaisu on ihanteellinen Paulan yksityis- ja työelämän kannalta. Hänellä riittää itsekuria ruokavalion noudattamiseen ja painon ja nestetasapainon tarkkailuun, sillä hän on tehnyt sitä koko ikänsä. Paulalla todettiin munuaissairaus jo seitsemän vuoden iässä. 12-vuotiaasta lähtien hän on käynyt erityyppisissä dialyysihoidoissa, kunnes hän sai munuaisensiirrännäisen 18-vuotiaana. Paula pystyi elämään siirrännäisen kanssa 21 vuotta. Nyt hän on jälleen munuaisensiirtolistalla. Jos kysyt Paula Lourençolta, mistä hän uneksii, sitä ei tarvitse kahdesti miettiä: “Safari Afrikassa olisi mahtava.”
